Bøger af Juhani Aho

This scarce antiquarian book is a facsimile reprint of the original. Due to its age, it may contain imperfections such as marks, notations, marginalia and flawed pages. Because we believe this work is culturally important, we have made it available as part of our commitment for protecting, preserving, and promoting the world's literature in affordable, high quality, modern editions that are true to the original work.

Kuopiolaisilla markkinoilla on ihmishumua kerrakseen. Vaki on kokoontunut kuuntelemaan Leppasen miesta, joka myy lauluja. Pian huomion vie kuitenkin nuori mies, joka kyseenalaistaa Leppasen taidot. Han esittelee itsensa Hyvolan Samuliksi. Samuli on hieman humalassa, mutta han laulaa lurittaa lauluja suoraan paastaan - eika paperilta, kuten Leppanen. Vaki innostuu Samulin kyvyista niin paljon, etta nostaa hanet ilmaan.Samassa Samuli kuitenkin repii itsensa irti ja juoksee hataisena karkuun. Jaljelle jaa vain Samulin hattu. Kuka salaperainen Samuli oikein on ja mista hanen laulajan kykynsa on peraisin?"e;Muuan markkinamies"e; on Juhani Ahon esikoisromaani vuodelta 1884.-

"e;Pimea talvinen yo peitti kaiken pohjoisen maan. Aurinko oli painunut pois, mutta matalissa majoissa loisti lamppujen valkeita tulia, ja odottaessaan uutta aamua hakivat ihmiset iloaan niiden ymparilta.Mutta sitapa ei suvainnut pimeyden peikko, joka oli anastanut itselleen vallan paivattomassa pohjolassa. Niin pian kuin han ulkona vaaniessaan naki tulien ikkunoista tuikkavan, tolmasi han oven taydelta huoneeseen.-Puh! sanoi han ja puhalsi armottomasti lampun sammuksiin.Eika kukaan uskaltanut enaa sytyttaa lamppua, jonka peikko oli sammuttanut."e;Katkelma Juhani Ahon lastusta "e;Sammuta sina, mina sytytan"e;Venajan keisarikunta pyrki venalaistamaan vahemmistokansojaan 1900-luvun alussa. Suomalaiset eivat hyvaksyneet keisarikunnan toimia, ja sittemmin ajanjakso on nimetty "e;sortovuosiksi"e;. Sortovuodet inspiroivat Juhani Ahon novellikokoelmaa "e;Katajainen kansani"e;, jonka novellit ovat seka isanmaallisia etta vahvan symbolistisia.Teoksen kirjoittaminen oli vaarallista, ja Aho muuttikin asumaan Italiaan ja Itavaltaan vuosiksi 1903-1904. Han palasi perheineen Suomeen vasta, kun poliittinen tilanne oli rauhoittunut. -

Kristinusko on valtaamassa Suomen. Korpivaaran isanta Panu on suomalaisen kansanuskon tietaja. Naapuripitajaan saapuu pappi, jonka tehtavana on kaannyttaa suomalaiset kristinuskoon.Panu ei kuitenkaan ole valmis luopumaan uskonnostaan - eika arvostetusta tietajan asemastaan.Juhani Ahon vuonna 1897 julkaistu "e;Panu"e; on vahva romaani kristinuskon ja pakanoiden yhteentormayksesta.-

"e;Juna kulkee laaksossa kahden kukkulajonon valissa. Kun taivas on pilvessa eika kuu paase esille, erotan vain haamut kukkuloista. Ne ovat viela loivia, niiden rinteilla on kai viljelyksia, koska metsain valissa on aukkoja. On siella kylia ja kaupunkejakin, joista tuikkaa tulia. Mutta ihmisia ei nay pienilla asemilla enemman kuin meilla kotonakaan."e;On vuosi 1893. Juhani Aho matkustaa Wienista kohti Italiaa. Junamatka on hidas, ja hanella on aikaa tehda havaintoja. Aho matkustaa niin Venetsiaan, Rooman, Pisaan, Genovaan kuin Caprille. Han huumaantuu Italian hajuista ja vierailee lukemattomissa kirkoissa ihastelemassa freskoja. Tarkat havainnot piirtavat esiin upean 1800-luvun lopun Italian. Juhani Ahon "e;Minka mitakin Italiasta"e; on kaunis matkakertomus, joka sopii myos taman paivan Italia-faneille.-

Mies rakastuu ystävänsä sisareen Annaan. Hän on tiennyt Annan aina, mutta vasta viime vuosina tyttö on puhjennut kukkaan – kasvanut naiseksi. Annalle mies on kuitenkin vain vanha perhetuttu, eikä hän osaa ottaa miehen rakkaudentunnustuksia tosissaan. Sydän murtuneena mies lähtee Pariisiin, jossa hän elättelee toiveita Annan rakkaudesta. "Yksin" on Juhani Ahon mestarillinen kuvaus yksipuolisesta rakkaudesta ja 1800-luvun Pariisista.Juhani Aho (1861–1921) oli suomalainen kirjailija. Hän työskenteli myös toimittajana ja suomentajana. rnrnAhon tunnetuimpia romaaneja ovat "Juha" ja "Rautatie". Aho oli myös ahkera kirjoittamaan novelleja, joita hän kutsui lastuiksi. Monet Ahon teoksista ovat vahvasti realistisia. Aho voitti Valtion kirjallisuuspalkinnon peräti viisi kertaa.

"e;Polkupyora ja Reinin rannat - ne nyt eivat oikeastaan sovi yhteen. Yksi maailman runollisimpia ja romanttisimpia seutuja ja tuo vihoviimeisten aikain keksinto, tuo kaikista uusin kulkukapine, jonka rumuudesta ja eparunollisuudesta on niin paljon puhuttu. Pienen aasin selassa tai sukkelajalkaisen kimon rattailla, jalkaisin tai korkeintaan laivassa - siina ne kulkuneuvot, joita esteettisen matkailijan sopii kayttaa...Mutta siita huolimatta on polkupyora kuitenkin hyvin sopiva ja runollinenkin kulkuneuvo juuri Reinin rannoilla."e;Eletaan 1900-luvun alkua. Kirjailija Juhani Aho on saapunut pitkalle matkalle Sveitsiin, Itavaltaan ja Saksaan. Takana on pitka junamatka koti-Suomesta. Aho paattaa tutustua paikallisiin nahtavyyksiin pyoran selassa, vaikka moderni kapistus on ensin aiheuttanutkin hanessa puistatusta. Juhani Ahon "e;Minka mitakin Tyrolista"e; on kiinnostava kuvaus hitaasta matkustamisesta ja 1900-luvun alun Saksasta, Sveitsista ja Itavallasta.-

Kirjailija Juhani Aho oli myos lehtimies. "e;Muistelmia ja matkakuvia"e; sisaltaa Ahon kirjoittamia lehtijuttuja. Aho muun muassa muistelee Minna Canthin persoonaa, analysoi Henrik Ibsenin ja suomalaisten suhdetta seka kay vierailulla Sakari Topeliuksen kotitalossa."e;Muistelmia ja matkakuvia"e; on kiinnostava katsaus Juhani Ahon ajatteluun.-

Juhani Aho (1861-1921) kirjoitti apsille suunnatun novellikokoelman Eläinlastuja, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1928, sarjassa suomalaista kirjallisuutta kouluille. Eläinlastuihin sisältyy myös metsästyksen kuvauksia, joka oli aihepiirinä Aholle itselleen läheistä.Kokoelma sisältää 9 kertomusta:- Ilkityö- Hula- Hektor II- Mullikka- Varikset- Ystävä, joka petti- Laululintuja- Kukitettu- Kaukana ja korkeallaKertojana toimii Ritva-Liisa Elivuo

Juhani Aho (1861-1921) kuvasi lastujaan näin: "Puusta asetta vuoleksiessa lennähtelee puusepältä lastuja hänen työhuoneensa permannolle. Yksi ne lakaisee ovesta ulos, toinen nakkaa lieteen palamaan, kolmas heittää lapsille leikkikaluiksi. Tämmöiset kirjaniekan kynäelmät ovat lastuja nekin. Kun ei niitä aina henno tuleenkaan työntää, niin jättää ne niiden poimittaviksi, jotka siitä kenties ovat huvitetut. Nämä "lastuni" tässä tarjotaan sen näköisinä, jommoisiksi ne itsestään, kirjoituspöydältä pudotessaan, ovat siihen paikkaansa kähertyneet."Lastuista on otettu lukuisia painoksia, mutta tämä julkaisu perustuu vuoden 1912 ensipainokseen.Lastuja 6 -teoksen lisänimi on "Tyven meri", joka sisältää seuraavat 25 "lastua":Tyven meri, Elämäni ehkä onnellisin päivä, Arkituuli — pyhäpouta, Säveltäjän muistikirjasta, Salaperäisin, Näky, Muistojen maisema, Kirkko ja pappila, Kaski, Kuolinvuoden enne, Uveavanto, Hirvi ja voimavaunu, Pökkelö, Muistojenkätköistä, Joulu-ilta talonpojan tuvassa, Jäi jälelle lauluinen lehto, Uskon varmaan, Pyhäperjantai, Joulumietteitä, Euroopan yleinen mielipide, Vanhan vuosisadan haudalla, Vanha Saddukeus, »Minä kiitän sinua. Herra», Vanha Kauko ja Sininen tyttö, Kukitettu.

Juhani Aho (1861-1921) kirjoitti teoksen Hellmannin herra, joka on laajamuotoinen novelli ja ilmestyi ensimmäisen kerran jatkokertomuksena Keski-Suomi-lehdessä vuonna 1886. Se on tyyliltään erilainen kuin Ahon muut teokset. Novellissa herra Hellmann tulee Pohjanmaalta ja on varakkaimpia koko kylässä - varsin itsetietoinen asemastaan, mutta kun pitäjän taksoituslautakunta mietti sopivia veroja itse kullekin, niin herra Hellmannia ei tuo oikein miellytä, ja hän lähtee kertomaan lautakunnan edustajille, mitä ajattelee asiasta ja heistä yleensäkin. Tästähän tietenkin seuraa se, että asiat mutkistuvat ja Aho osaa ottaa aiheesta kaiken irti, josta ei puutu huumoriakaan. Teos tuo esille maaseudun sosiaalisen vastakohtaisuuden ongelmat, ja teos luokitellaankin naturalistiseksi kuvaukseksi. Aho muokkasi teosta uudelleen v. 1904, johon tämä julkaisukin perustuu. Hellmannin herra on hieno ihmiskuvaus myös nykyajan ihmiselle.

Juhani Aho (1861-1921) kirjoittu teoksen Esimerkin vuoksi ja se ilmestyi vuonna 1920. Teos kertoo maisterista - nuoresta papista - joka kuului raittiusseuraan ja aikoo toimia kaikin voimin sen hyväksi – kunhan nyt ensin saisi itse tehtyä tupakkalakon . . Ahon leikittelevää tyyliä. Lukija Ritva-Liisa Elivuo

Juhani Aho (1861-1921) kirjoitti viimeisen teoksensa, Muistatko? neljäkymmenvuotisen kirjailijauransa päätteeksi. Tästä kirjastaan hän kertoo:"minä päätin muistella vain kaikkea onnellista, iloista, hyvää ja kaunista. Niin toimii luonto, se pakottaaa unohtamaan. Jollei sitä tee, uupuu, nääntyy."Tässä teoksessaan Aholla on 38 muistelmaa, joissa on lapsuuden ajan onnea aina aikuisuuteen asti. Aho koskettelee myös tietyllä tavalla elämän arkojakin asioita, joista ei yleensä paljon puhuta ja omaa suhtautumistaan niihin - mutta kuten hän mainitsi itse - hän näkee kuitenkin kaiken jotenkin onnellisina ja kauniina muistoina - myöskin rakkauden ja rakkaastaan luopumisen - sekä uskon siihen, että he vielä kerran tapaavat toisensa, kun hän saa nämä tuhannen ja yhden päivän tarinat päätökseen.

Juhani Aho (1861/1921), war ein finnischer Schriftsteller und Journalist. Aho schöpfte seine Themen aus dem finnischen Volksleben und wurde gerade damit zum Wegbereiter des modernen finnischen Realismus. Ausdem Buch "Geächtet": "Wenn er gegessen hat und sich nach seinen Begleitern umsieht, findet er den Hut flott auf einem Baumstumpf hinter sich sitzend und die Pfeife daneben in einen Spalt gesteckt, so, als ob der Stumpf raucht. Dies erregt allgemeinen Jubel, und selbst der Bauer kann sich eines Schmunzelns nicht enthalten. Ohne ein Wort zu sprechen, nimmt Junnu seinen Hut und seine Pfeife und fragt dann nach seinem Tabaksbeutel, der ihm ebenfalls abhanden gekommen ist... " Aus dem Buch "Einsam": "Das Abendessen war beendet, man saß im Salon, und die Uhr ging auf zwölf. Man war den ganzen Abend einsilbig gewesen, und was gesagt wurde, war ohne Inhalt. Die Unterhaltung war mehr und mehr versiegt und drohte, ganz ins Stocken zu geraten. Wenn das Rollen einer auf der Straße vorüberfahrenden Droschke, das auf Minuten die Stille unterbrochen hatte, in der Ferne erklang, hörte man nichts mehr als den wehmütig singenden Ton der Lampenflamme..." Aus dem Buch "Schweres Blut": "Ein Mann - langrückig, in hedeleinenem Hemd und groben Rindenschuhen - fällt Bäume zum Schwenden auf dem Abhang eines hohen Hügels. Wenn die eine Birke niedersinkt, erbebt schon das Laub der anderen, und die Späne fliegen umher. Er haut Stämme um so dick wie sein Schenkel, wie wenn er Weidengestrüpp lichtete, ohne den Rücken zu strecken..."

Papin rouva on Juhani Ahon romaani vuodelta 1893. Se on jatko-osa vuonna 1885 ilmestyneelle romaanille Papin tytär. Edellisen romaanin tapahtumista on kulunut runsaat puoli vuosikymmentä. Päähenkilö Elli riutuu rakkaudettomassa avioliitossa Mikko Aarnion kanssa. Ylioppilas Olavin vierailu herättää henkiin Ellin tukahdetut romanttiset unelmat. Papin tyttären aikajana on useita vuosia, Papin rouvassa tapahtumat tiivistyvät muutamaan kesäiseen viikkoon. Molemmat romaanit on julkaistu myös samassa niteessä nimellä Papin tytär - Papin rouva.Papin rouvaa pidetään psykologisen kuvauksen eittämättömänä klassikkona suomalaisessa kirjallisuudessa.Juhani Aho (11. syyskuuta 1861 Lapinlahti - 8.elokuuta 1921 Helsinki) oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka elätti itsensä kirjoittamalla. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä. Ahon varhaistuotanto ilmensi realismia, mutta hän toi siihen myös uutta ilmettä käsittelemällä uuden ja vanhan ristiriitaa (esimerkiksi esikoisromaani Rautatie. Hänen pääteoksekseen luetaan Rautatie, kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiestä ja haluavat lopulta päästä sitä katsomaan. Kirjailijan myöhäiskauden huomattavimmasta teoksesta Juhasta on tehty kaksi oopperaa ja neljä elokuvaa. Aho on tunnettu myös kehittämästään novellityypistä, suosituista lyhyistä kertomuksistaan eli lastuista, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niistä juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niitä muun luomistyön ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891–1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa.

Arjen kuviot särkyvät, kun Matti kuulee talvella pappilan pehtorilta rautatiestä uudesta keksinnöstä. Liisa käy pappilassa ja ruustinna kertoo lisää rautatiestä.Juhannuksen aikana Matti ja Liisa taivaltavat jalan Lapinlahdelle, he puhuvat kirkossa käynnistä mutta he saapuvat rautatieasemalle, missä Ville ohjaa heidät asemalle ja ostamaan lipun. Matti ja Liisa saavat ihmeteltävää rautatiestä, asemasta, lennätinpylväistä, morsetuksesta ja viimein junamatkasta, joka päättyy huonosti. Matille tarjotaan ryyppyjä, eivätkä he astu oikealla asemalla pois. Kävellessään takaisin harmi tekee pariskunnan hiljaiseksi. Kotiin tullessa ei rautatiestä enää puhuta.Juhani Aho (11. syyskuuta 1861 Lapinlahti - 8.elokuuta 1921 Helsinki) oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka elätti itsensä kirjoittamalla. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä.Ahon varhaistuotanto ilmensi realismia, mutta hän toi siihen myös uutta ilmettä käsittelemällä uuden ja vanhan ristiriitaa (esimerkiksi esikoisromaani Rautatie. Hänen pääteoksekseen luetaan Rautatie, kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiestä ja haluavat lopulta päästä sitä katsomaan. Kirjailijan myöhäiskauden huomattavimmasta teoksesta Juhasta on tehty kaksi oopperaa ja neljä elokuvaa. Aho on tunnettu myös kehittämästään novellityypistä, suosituista lyhyistä kertomuksistaan eli lastuista, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niistä juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niitä muun luomistyön ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891–1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa.

Elli on vaatimattoman maalaispappilan tytär, haaveileva luonne, joka on pienestä asti halunnut ylös, katolle ja puun latvaan asti, mistä voi nähdä kaiken. Hänen vanhempansa lähettävät hänet kaupunkiin kouluun, missä hän asuu erään naisopettajan luona.Elli palaa koulun jälkeen kotipappilaansa. Hänen vanhempansa haluavat naittaa hänet. Vävyehdokas on muuan maisteri, joka vierailee pappilassa Olavi Kalm -nimisen ylioppilaan kanssa. Elli ihastuu ylioppilaaseen. Ylioppilaan täytyy kuitenkin lähteä, ja arki palaa Ellin elämään. Maisteri kosii häntä. Elliä kauhistuttaa ajatus avioliitosta maisterin kanssa, jota hän ei lainkaan rakasta. Hänen äitinsä selittää, että "maailmassa hyvin harvoin tyttö saa sen, jota oikein rakastaa... usein hänen täytyy tyytyä siihen, jota voi sietää."Juhani Aho (11. syyskuuta 1861 Lapinlahti - 8.elokuuta 1921 Helsinki) oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka elätti itsensä kirjoittamalla. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä.Ahon varhaistuotanto ilmensi realismia, mutta hän toi siihen myös uutta ilmettä käsittelemällä uuden ja vanhan ristiriitaa (esimerkiksi esikoisromaani Rautatie. Hänen pääteoksekseen luetaan Rautatie, kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiestä ja haluavat lopulta päästä sitä katsomaan. Kirjailijan myöhäiskauden huomattavimmasta teoksesta Juhasta on tehty kaksi oopperaa ja neljä elokuvaa. Aho on tunnettu myös kehittämästään novellityypistä, suosituista lyhyistä kertomuksistaan eli lastuista, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niistä juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niitä muun luomistyön ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891–1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa.

Juha tekee työtä tilalla, mutta hänen vaimonsa Marja kaipaa muualle. Taloon poikkeaa kauppias ja naistenmies Shemeikka. Kun Juhan äiti saapuu taloon, Marja päättää lähteä Shemeikan mukaan Venäjälle. Shemeikan luona Marja on kuitenkin vain yksi tämän lukuisista naisista. Talo on täynnä Shemeikan entisiä rakastettuja, jotka raatavat nyt piikoina, käytännössä orjina.Marja synnyttää pojan Sheimeikalle, mutta ei taivu kilvoittelemaan Shemeikan suosiosta. Marja onnistuu palaamaan takaisin Suomeen. Kotona Juha on uskonut, ettei Marja lähtenyt vapaaehtoisesti ja etsinyt Marjaa tuloksetta. Marjan palattua pariskunta lähtee yhdessä hakemaan Marjan lasta. Juha pahoinpitelee Shemeikan, joka onnistuu kuitenkin kertomaan Marjan innokkuudesta lähteä pois Juhan luota.Leevit Madetoja ja Oskari Merikanto sävelsivät Juhan pohjalta oopperan. Lisäksi siitä on tehty useita elokuvia sekä tanssiteatteriesitys.Juhani Aho (11. syyskuuta 1861 Lapinlahti - 8.elokuuta 1921 Helsinki) oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka elätti itsensä kirjoittamalla. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä.Ahon varhaistuotanto ilmensi realismia, mutta hän toi siihen myös uutta ilmettä käsittelemällä uuden ja vanhan ristiriitaa (esimerkiksi esikoisromaani Rautatie. Hänen pääteoksekseen luetaan Rautatie, kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiestä ja haluavat lopulta päästä sitä katsomaan. Kirjailijan myöhäiskauden huomattavimmasta teoksesta Juhasta on tehty kaksi oopperaa ja neljä elokuvaa. Aho on tunnettu myös kehittämästään novellityypistä, suosituista lyhyistä kertomuksistaan eli lastuista, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niistä juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niitä muun luomistyön ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891–1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa.

Helsinkiin kertoo ylioppilas Antti Ljungbergin matkasta Kuopiosta pääkaupunkiimme opiskelemaan. Nuori Antti huumaantuu uudenlaisesta vapaudestaan ja aikamiehen roolista. Alkumatka taitetaan sisävesilaivalla Lappeenrantaan, josta jatketaan määränpäähän junalla. Antin matkaseurana on papiksi opiskeleva Pekka.Antti ja Pekka muodostavat mielenkiintoisen vastaparin. Pekka alkaa heti laivalle päästyään tunnollisesti opiskella, kun taas Antti keskittyy pröystäilyyn ja lyöttäytyy hauskaa pitävien joukkoon.Romaani kuvailee 1800-luvun lopun maailmankuvaa ja käsityksiä siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei. Esimerkiksi, kun Antti juo itsensä humalaan, voi pahoin ja haluaa humalapäissään suudella buffettitarjoilijaa, hän ajattelee tulleensa juopoksi, rentuksi ja epäsiveelliseksi eläjäksi, josta ei ole kuin haittaa ja häpeää suvulleen.Juhani Aho (11. syyskuuta 1861 Lapinlahti - 8.elokuuta 1921 Helsinki) oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka elätti itsensä kirjoittamalla. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä.Ahon varhaistuotanto ilmensi realismia, mutta hän toi siihen myös uutta ilmettä käsittelemällä uuden ja vanhan ristiriitaa (esimerkiksi esikoisromaani Rautatie. Hänen pääteoksekseen luetaan Rautatie, kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiestä ja haluavat lopulta päästä sitä katsomaan. Kirjailijan myöhäiskauden huomattavimmasta teoksesta Juhasta on tehty kaksi oopperaa ja neljä elokuvaa. Aho on tunnettu myös kehittämästään novellityypistä, suosituista lyhyistä kertomuksistaan eli lastuista, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niistä juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niitä muun luomistyön ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891–1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa.

The publication of this book in 1893 marked the first time that a translation into English had occurred from modern Finnish literature. These four deeply contrasting pieces from the pen of Juhani Aho, one of the founding fathers of that new national consciousness, are remarkable in their combination of rustic settings and strange psychological subtlety. The title-piece is both harrowing and humorous. Squire Hellman is an angry fiend of a man, bellowing constantly at his wife and servants, as well as all local dignitaries, and whipping his horses in a frenzy if he gets frustrated. One day, at a taxation court, he impatiently lets loose one too many times! The bailiff and a local captain decide that it's time he paid for his social crimes, and devise a cunning way to force him to recant. The other three pieces are sketches of rural life, delineating with unusual intensity psychological situations where it is the characters' mindset which creates the drama: When Father Brought Home the Lamp about the coming of technology and the modern age; Pioneers about how heartbreakingly Finland's wilds were settled; and Loyal about young love and the resisting of temptation. Juhani Aho wrote many of these subtle and revealing shorter pieces, giving them a name and category of their own - splinters. This edition includes the original introduction by the translator, R. Nisbet Bain, which not only introduces the author, but also gives a fascinating summary of Finnish literature as it stood at the fin de siècle.